Vesiuutisvuoto-blogi vesialan trendeistä ja kuumimmista puheenaiheista!

Niina istuu
 

Sinilevät ovat täällä taas!

Tästä se lähtee.

“Laajasalon uimarannalla on havaittu vähäisiä määriä sinilevää. Rannalta otetussa levänäytteessä esiintyi potentiaalisesti myrkyllisiä Aphanizomenon- ja Anabaena-sinilevärihmoja, jotka voivat näkyä vedessä pieninä vihreinä tikkuina ja hippuina.”

Näin uutisoi Helsingin Sanomat 27.6. Aktiivisin kesälomakausi on alkamassa ja vedet mukavasti lämmenneet uimakelpoisiksi. Mukavasti lämmenneet vedet ovat kuitenkin myös otollista kasvualustaa sinileville, jotka olemassaolollaan tekevät tyhjäksi jokseenkin kaikenlaisen vesistön virkistyskäytön. Katsoa saa, muttei koskea!

Meille jokaiselle on tuttuja uutiskuvat Itämerestä, jota peittää laajalla alueella paksu levälautta. Sinilevät itsessään kuuluvat Suomen ja koko maailman luontoon. Rakenteellisesti sinilevät ovat bakteereita (oikeaoppinen nimitys on syanobakteerit), mutta toiminnallisesti ne muistuttavat leviä. Ne tuottavat siis kasvien tavoin yhteyttäessään happea ja niiden uskotaankin olleen ensimmäisiä happea vapauttavia fotosynteettisiä organismeja maapallolla.

Ongelmaksi sinilevät muodostuvat, kun niiden kasvu pääsee villiintymään. Kasvun villiintymisen ja valtavien levälauttojen syntymistä edistävät ravinteiden ja erityisesti fosfaatti-fosforin kesäisin lisääntyvät määrät vesissä. Suurin osa vesistöjen ravinnekuormasta tulee maataloudesta eli valumina pelloilta. Sinilevätilanne onkin usein pahin sateisina mutta lämpiminä kesinä. Tilannetta pahentaa ilmaston lämpeneminen, koska samalla myös vedet lämpenevät ja rankkasateet lisääntyvät. Myrskyjen myötä vedet sekoittuvat ja samalla vesistöjen pohjasta nousee ylös ravinteita, mikä suosii leväkasvustoja.

Viimeaikoina uutisotsikoissa ovat olleet myös Itämeren rantojen läheisyydessä sijaitsevat kipsivuoret, joiden on todettu vuotavan Itämereen jopa satoja tonneja fosfaatti-fosforia vuodessa. Helsingin Sanomat muun muassa uutisoi kesäkuussa Gdanskin kipsivuoren päästöistä. Paljon on siis vielä tehtävissä, jotta ravinnekuormitusta Itämereen voidaan vähentää.

Meidän lomailijoiden on muistettava, että osa sinilevistä on myrkyllisiä ja ne tuottavat ihoa ärsyttäviä aineita sekä maksa- ja hermomyrkkyjä. Tämän vuoksi sinileviä sisältävää vettä ei saa juoda, siinä ei saa uida eikä sitä saa käyttää saunavetenä. Kannattaa pitää myös lemmikkieläimet pois sinileväisestä vedestä. Sinilevän tunnistamiseen on pari yksinkertaista niksiä, jotka löytyvät Suomen Ympäristökeskuksen sivuilta.

1. Ota leväistä vettä purkkiin ja anna sen seistä tunnin verran liikuttamatta purkkia. Jos pinnalle nousee vihreitä hiukkasia, on kyseessä sinilevä

2. Koeta rannassa esimerkiksi kepillä, onko levämassa kiinteää ja voiko sitä nostaa kepillä. Jos  levä jää roikkumaan keppiin on kyseessä rihmalevä, joka ei ole myrkyllistä. Jos massa kosketettaessa hajoaa hiukkasiksi veteen, kyseessä on sinilevä.

Kaikki sinilevät eivät ole myrkyllisiä, mutta parempi katsoa kuin katua ja siirtyä nauttimaan kesästä kuivan maan puolelle.

Lue lisää:

Tietoa sinilevistä Suomen Ympäristökeskuksen sivuilla.

Suomen Ympäristökeskuksen julkaisemat levätilannekatsaukset.

Lataa puhelimeesi maksuton Levävahti.

Yle Uutiset kerää tietoja sinilevähavainnoista Saimaalla ja sitä ympäröivistä vesistöistä.

 

Artikkelia ei voi kommentoida.